Eli viimeviikolla testailin jälleen, kun ei tätiä kuulunut ja plussapalloja sieltä tuli eli digitesti vihdoin kertoi että raskaana 1-2 "Tavalliselle" ihmiselle tämä jo olisi ilouutinen, mutta ei minulle. Järki ja sydänkin yrittää sen verran suojella, että ensimmäinen ajatus onkin luokkaa Voi ei, mitäköhän tälläkertaa sattuu, kun toukokuinen plussa muuttuikin jo reilun viikon päästä veriseksi vuodoksi ja kyyneliksi.. mutta nyt toivotaan ja kovaa, että tämä muuttuisi vielä iloksi. Sillä iloinenhan asia tämän pitäisikin olla. Ja olokin on kuitenkin jotenkin toisenlainen, varmempi ja enempi raskaanaoleva silti kuin viimeksi, voi kun nyt kaikki menisi hyvin.. niin ja pe tein testin toistamiseen joka näytti viikkoja 2-3 joten sieltä kai ne hormoonit nousee niin kuin pitääkin.
Oireet kyllä on sitä luokkaa välillä että voisi luulla jopa kahtakin odottavansa tai ainakin hormoonit sen verran paljon vaikuttaa kun kaiken aikaa nälkä ja voisin syödä vaikka kuinka paljon, viluttaa, väsyttää ja mieliala vaihtelee sekunnissa nollasta sataan, hah! Voi mies raukkaa, ei tarvi kuin jättää joku asia tekemättä, tai tehdä se "väärin" tai vääräänaikaan niin huh mitkä kilarit meikälainen saa.. raukka toista.. aikamoinen kestäminen mussa taitaa tällähetkellä olla. Neuvolaan en vielä ole soitellut, ehkä loppuviikosta, katsotaan, ja omalle yksyiselle gynelle pitäisi laittaa myös tietoa ja varata varhaisultraan aikaan, mutta vielä odotan ainakin pari päivää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti